Läpileikkaus taiteeseen Kesä-Elanicen silmin.

Yleisesti näin ennen kuin käyn esimerkkejä läpi ja kommentoin joitakin teoksia, voin kertoa vähän minkälainen taide yleensä mua sytyttää. Ensinäkin mulle taiteen täytyy olla sellaista mikä saa ihmiset ajattelemaan ja tuntemaan jotakin. Oli se sitten inhoa, ihastusta vihaa taikka rakkautta. Kunhan se herättelee jotain siellä ihmisen sisällä. Silloin mun mielestä taiteilija on onnistunut. Eniten ehkä ite tykkään tällä hetkellä nimenomaan kantaaottavasta taiteesta.

Nämä kaksi taideteosta ovat Banksyn käsialaa. Molemmat ovat loistavia esimerkkejä jo aiemmin mainitsemastani kantaaottavasta taiteesta. Molemmat herättivät samantien ajatuksia ja pistivät miettimään. Jokainen tulkitsee näkemänsä erilailla.

Minut ensimmäinen kuva sai pohtimaan median valtaa ja sen raakuutta. Sitä kuinka medialla on valtava voima saada ihmiset kuulemaan mitä haluavat. Siitä vallasta huolimatta taideteos sai pohtimaan median piittaamattomuutta. Kuvan lapsi on selkeästi kokenut jotain äärimmäisen pahaa ja on huonoissa oloissa, vailla tukea ja turvaa. Ympärillään lapsella on paljon aikuisia, jotka voisivat auttaa, mutta nämä aikuiset mielummin hyötyvät lapsen ahdingosta mehukkaan jutun ja dramaattisen kuvanpätkän toivossa. Banksy on myös kuvannut teokseensa ensiapu henkilökuntaa, joita median edustajien toimesta estetään auttamasta. Kuva on äärimmäisen synkkä mustavalkoisuutensa johdosta. Banksy käyttää tehostevärinään punaista korostamaan lapsesta vuotavaa verta, sekä ensiapu henkilökunnan merkkejä.

Banksyn toinen taideteos taas kuvaa Jeesusta ristillä lahjakassit ja -paketit käsissään. Kuva vaikutti ensisilmäyksellä pilapiirrokselta, mutta hetken sitä pureskeltuani löysin kuvasta kannanoton. Mielestäni teoksessa otetaan kantaa uskonnollisen juhlapyhän muutumiseen kaupalliseksi hulabalooksi, jonka myötä itse juhlapyhän merkitys on päässyt lipumaan kauas alkuperäisestä. 

Teos ottaa myös kantaa kaupallistumiseen sekä nyky-yhteiskunnan materialistisuuteen sekä kertakäyttökulttuuriin. 

Lisää kantaaottavaa taidetta, tämä teos on Jason deCaires Taylorin käsialaa. Taideteos on sijoitettu Lontooseen Coca-Colan pääkonttorin eteen. Nimenomaan teoksen sijoittelu yhdistettynä teoksen osana nähtäviin Cokispulloihin sekä lokkien syömiin roskiin, teos on äärimmäisen kantaaottava roskaamista, saastuttamista sekä ilmastonmuutosta vastaan. Taiteilija on ottanut kantaa lähivuosina paljon huomiota saaneeseen aiheeseen. Muovin aiheuttama saaste ja sen tuhot niin maalla kuin meressäkin tulevat hyvin esiin teoksessa. Uskon aiheen olevan itse taiteilijalle äärimmäisen tärkeä, sillä hän sijoittaa paljon taidettaan merelle/meren pohjaan. Rakastan tässä teoksessa sen aihetta, varsinkin aiheen esille tuontia, sekä teoksen osana tuotua hiekkaympäristöä. Hiekka tuo hienon tasapainon itse veistokselle, sekä herättää sen henkiin. 

Tässä esimerkki Jason deCaires Taylorin meren pohjaan sijoitetusta taideteoksesta. Kyseinen teos löytyy Lanzarotelta Espanjasta. Ihastuin taiteilijan meriaiheisiin teoksiin samantien, sillä ne ovat minulle aivan uusi juttu. Olen kokonaan missannut taiteilijan joka tekee teoksia mereen. Osa teoksista aiheuttaa hieman ahdistavan tunteen meren värimaailman ja pimeyden takia. Osa taas saa ihastelemaan miten kalat ovat ottaneet teoksen omakseen ja aivan kuin teokset olisivat luonnon sinne tekemiä. 

Se miksi valitsin nimenomaan tämän teoksen on se, että minulla tuli samantien mieleen Kreikan mytologian hahmo Narkissos ja tarina tämän rakastumisestaan omaan peilikuvaansa. Tarinassa Narkissos näkee oman kuvajaisensa heijastuvan lähteestä, rakastuu siihen ja jää tuijottamaan omaa kuvajaistaan kuolemaan saakka. Kuihtuneesta ruumiista kasvaa Narsissi. Mielessäni deCaires Taylor kuvaa teoksellaan ihmisen itsekkyyttä ja itserakkautta.

Damien Hirstin teos Home Sweet Home. Kuva on rehellinen eikä oikeastaan millään tavalla yllättävä tai kaunisteltu. Miksi valitsin tämän teoksen? Juuri siksi, koska se on niin kaunistelematon. Silmääni pisti kovasti tämä teos, sillä sen nimi oli jotenkin kuvaan sopimaton. Teos on kuitenkin tehty vuonna 1996 joka jollakin tapaa selittää nimeä. Siihen aikaan oli enemmän kuin normaalia, että sisällä poltettiin. Kuvan väritys tuo vanhan ajan kaikua, savuisia baareja ja tuhkakuppeja olohuoneissa. Itselleni kuva toi mieleen mummolan kauan sitten, silloin kuin sielläkin poltettiin sisällä. 

Kuva on kaunis ja rehellinen.

Marina Abramovicin kuva naisesta kantamassa puita. Tykästyin kovasti kuvan yksinkertaisuuteen sekä arkisuuteen. Kuvasta huokuu arkisuus. Näin suomalaisena nimenomaan tuo puiden kanto puhuttelee, lyön pääni pantiksi, että jokainen suomalainen on joskus kantanut saunapuita alkusyksyn kolkossa säässä jossa aurinko ei enää niinkään lämmitä, vaan pääosin vain valaisee. Teos on arkinen ja helposti samaistuttava.

Jaume Plensan Wonderland. Teos on yksinkertainen, eikä kerro paljoakaan mitään. Näin ollen se antaa katsojan mielikuvituksen laukata ja pään pohtia, mitä taiteilija on tällä tarkoittanut. Tykkään paljon teoksen symmetriasta sekä yksinkertaisuudesta. Sen värittömyys ja valottomuus ei johdattele mihinkään tulkintaan vaan kuten mainitsin, tulkinta jää katsojan vastuulle. Itse tulkitsin teoksen sanonnan "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa" kautta. Näen ovet mahdollisuuksina ja uusina elämän polkuina.

Tämä kuva on Ai Weiwein käsialaa. Tykkään paljon yleisesti ottaen valokuvista taiteen muotona. Sanonta "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" on mielestäni äärimmäisen loistava. Nautin kuvaksi tallennetuista hetkistä, tapahtumista sekä maisemista. Tässä kyseisessä kuvassa kauneus piilee mielestäni symmetriassa, tutkimusten mukaan ihmissilmää miellyttää symmetria ja minä ainakin olen siitä malliesimerkki. Koen symmetrian ja yksinkertaisuuden hyvin usein kauniiksi. Kuva ei ole millään tavalla "WAU"-efektiä aiheuttava. Se on vain yksinkertaisuudessaan kaunis.

Yayoi Kusaman kuva virvoitusjuomalasista tuo mieleeni Jaffa-kuosiset verhot entisen opiskelukaverini yksiössä. Taiteilijan leikittely väreillä ja muodoilla, varsinkin pisteillä/palloilla tuo vahvasti mieleen suomalaisen Marimekon ja heidän kuosinsa. Värit teoksessa ovat omaan mieleeni äärimmäisen oksettava yhdistelmä, mutta siitä huolimatta teos toimii.

Damien Hirstin Bust of Frank on mahtavaa leikittelyä väreillä! Nimenomaan värit pistävät ensimmäisenä silmään, jonka jälkeen teosta rupee tarkkailemaan tarkemmin. Värien sekamelskan alta paljastuu Caesarin laakeriseppele ja tooga, joka aiheuttaa johtopäätöksen antiikin roomaan sijoittuvasta patsaasta. Lisäksi kun katsoo on teoksen herralla aurinkolasit. Mielestäni tämä on hauskaa leikittelyä vanhalla antiikkitaiteella sekä modernimmalla taiteella. Teos on itsessään hauska ja mieleen painuva, muttei ainakaan minua sen enempää puhutellut.

Viimeisenä Andy Warholin hyvin tunnettua käsialaa. Kyseisen herran käsiala ja tyyli on äärimmäisen tunnettua sekä suosittua. Tunnetuimpana samantyyppinen Marilyn-teos. Itseäni teos ei enää pahemmin puhuttele. Kyseisen tyylin rantauduttua Warholin johdolla, tätä samaa itseään toistavaa tyyliä on saanut vastaanottaa joka tuutista. Värit ovat kivoja ja aiheet/henkilöt kantaaottavia, mutta siihen teosten anti oikeestaan mielestäni jää. Jos ikinä perustan kahvilan, tahdon itsestäni samanlaisen kollaasin seinälle roikkumaan, pilaversiona kylläkin.

Kuvat:

http://www.banksy.co.uk/

https://www.artsy.net/artist/marina-abramovic-1

http://www.underwatersculpture.com/

http://www.warhol.org/

http://jaumeplensa.com/

https://www.artsy.net/artist/yayoi-kusama

https://www.artsy.net/artist/damien-hirst

https://www.artsy.net/artist/ai-weiwei