Mikä on Kesä-Elanice?

Mitä ihmettä tarkoittaa Kesä-Elanice? Se tarkoittaa mua. Kesä-minä on aivan toinen persoona kun  talvi-minä. Musta tuntuu, että herään henkiin kunnolla silloin kun lehdetkin alkaa pikkuhiljaa luomaan hiirenkorviaan ja aurinkokin löytää tälle pallonpuoliskolle. Eli vielä rautalangasta vääntämällä, olen suuri kesäfani, kesän rakastaja, kesästä nauttija, yksinkertaisesti vaan KESÄIHMINEN ! :)

Mistä taas tulee Elanice? (Rumpujen pärinää, voimistuva musiikki, niinku kaikissa leffoissa on ennen suurta paljastusta). Vastaus: sekin oon minä. Tai tarkennettuna mun toinen nimi. Siinä missä muilla on kauniita, helposti lausuttavia ja kaikkien tiedossa olevia toisia nimiä, kuten Anna, Sofia tai Elisa. Mun vanhemmat päätti antaa mulle toisen nimen joka ei edes itseasiassa ole nimi, vaan mun serkun keksimä väännös nimestä Elena. Alkuun vihasin tota nimeä. Miksi mulle piti antaa jo vaikean etunimen lisäksi toinen nimi, joka ei edes ole nimi? Myöhemmin hiukan kasvaessani, oon päässyt yli nimen hankaluudesta ja oppinut jopa tykkäämään siitä. Onhan se loppupeleissä todella uniikki nimi. Ei ole vielä tullut vastaan ketään saman nimistä enkä usko, että välttämättä vähään aikaan tuleekaan.

Miten päädyttiin tähän pisteeseen, että Kesä-Elanice päätyi kirjoittamaan blogia Toukokuun lopulla vuonna 2019. Kerron tarinani. Tai ainakin lyhennetyn sellaisen.

Synnyin Helsingissä kesällä vuonna 1996 ensimmäisenä lapsena suomalaiselle äidilleni ja israelilaiselle isälleni. Muistikuvia ei ihan hirveästi ole, kuten arvata saattaa. Kuvia kylläkin senkin edestä. Kuvista puheenollen fun fact, ensimmäisen viiden elinvuoteni aikana otetuissa valokuvissa, mulla on jokaikisessä kuvassa jotain syötävää joko suussa kädessä tai ympäri naamaa😃.

Takaisin tarinaan. Seuraava mainitsemisen arvoinen asia on se kun pikkuveljeni syntyi vuonna 2000. Se onnekas tapaus on milleniumlapsi, eikä sillä tule ikinä olemaan hankala laskea omaa ikäänsä, kunhan muistaa vaan mikä vuosi on meneillään. Kuten arvata saattaa sisarusrakkaus (ja vaihtelevasti viha) täytti meijän kämpän. Isosiskona olin pitkään voitolla, kunnes hupsheijaa tuli se päivä, josta äiti varoitti. Päivä jolloin tajusin et mun pikkuveli olikin jo kasvanut ohi musta ja turpasaunan vastaanottajaksi muutuinkin minä.
Sinä vuonna kun täytin 10 vuotta, syntyi pikkusiskoni. Meidän kaikkien lellikki sekä rehellisesti sanottuna meistä kolmesta sisaruksesta fiksuin sekä filmaattisin.

Ala-aste meni kuin menikin, aktiivisena kuorolaisena ja koululaisena. Olin saanut viimeisien alakoulu vuosien aikana päähäni, että haluan Kallion ilmaisutaidon lukioon. Ja sinne myös tähtäsin koko yläasteen. Yläasteen kolme vuotta hoilasin musiikkiluokalla, juoksin oppilaskunnan kokouksissa, hain nuorisovaltuustoon, nostin arvosanoja, pänttäsin, juoksin teatteriharjoituksissa ja -esityksissä. Se oli hektistä aikaa. Mutta kaikki se duuni kannatti, sillä pääsin kuin pääsinkin Kallioon.

Kalliossa opiskelin loppupeleissä 3,5 vuotta enemmän ja välillä vähän vähemmän läsnäollen. Viimeisen opiskeluvuoteni aikana olin saanut työpaikan ja tulin tulokseen, etten tee lukiopapereilla yhtikäs mitään. VIRHE! Kyllä niillä papereilla olisi tehnyt jotain. Ja itseasiassa tekikin vaikken lukiosta valmistunut koskaan.

Nyt päästään lähemmäs jo tätä hetkeä. Ensimmäinen työpaikka vaihtui toiseen asiakaspalvelualan työpaikkaan. Tykästyin suuresti asiakaspalveluun sekä kaupanalan työhön. Tarve kehittyä ja kehittää osaamista niin työpaikalla kuin omassa elämässäkin alkoi kasvaa. Eihän siihen useimmiten muu autakkaan kuin hakea opiskelemaan. Ja näin ollen ollaan tässä hetkessä. Kirjoitan blogia koulutehtävänä, jotta mustakin "tulis jotain, joskus isona".

Blogi saattoi olla pakollinen koulutehtävä alkuun, mutta kuten mainitsin jo alussa, kesäihminen ja alkava kesä saattaa aiheuttaa supermäärän energiaa ja tahtotiloja tehdä paljon monipuolisesti kesän aikana. Joten tämänhetkisen tunteen mukaan, tämä blogi saattaisi jatkaa eloaan vaikka koulutehtävien palautuksen jälkeenkin. Ken tietää, kesä näyttää :).

Terkuin Kesä-Elanice.